Järkyttävä somekielto / pakotettu työntekijälähettilyys

Olen keskustellut verkostossani olevien ihmisten kanssa siitä, miten he saavat ja voivat hyödyntää sosiaalista mediaa, blogeja ja videoita työssään. Ideana keskusteluille oli löytää erinomaisia esimerkkejä siitä, miten moderneja vuorovaikutus-, viestintä- ja brändäyskanavia voi hyödyntää henkilökohtaisen menestyksen ja työnantajan menestyksen kasvattamisessa.

Olen iloinen siitä, että suurin osa ihmisistä, kenen kanssa näistä asioista keskustelin, kertoi hyödyntävänsä Twitteriä, LinkedIniä, Pinterestiä ja / tai Instagramia työssään ja näiden lisäksi Facebookia vapaa-ajallaan. Osa on luonut oman blogin ja osa bloggaa myös työnantajansa yritysblogissa. Erinomaista. Vain harva hyödyntää videoita suunnitelmallisesti, mutta kiinnostusta tähän olisi kyllä.

Se, mistä järkytyin, oli somekiellot, joita joissakin yrityksissä harrastetaan. Elämme sosiaalista aikakautta, jossa sosiaalinen media ja blogit ovat osa elämäämme. Se, joka sulkee silmänsä tältä, ei tule menestymään yhtä hyvin kuin ne, jotka hyödyntävät fiksusti some-kanavia, blogeja ja videoita.

Ensimmäinen järkytys iski, kun verkostolaiseni kertoi, että työntekijät saavat kyllä käyttää henkilökohtaista Twitter- tai LinkedIn-tiliään, mutta vain työantajan aiheiden ja viestien jakamiseen. Tämä koski myös vapaa-ajan käyttöä! Kun tuttavani twiittaa jostain muusta, kuin työasioista, saapuu viestintäosastolta somepoliisi antamaan tukkapöllyä. En ole vielä kysynyt juristilta, mutta uskon, että tämä ei ole lainmukaista. Ainakaan tällainen toiminta ei ole ammattimaista, kohteliasta tai loogista. Kielletäänkö tässä yrityksessä seuraavaksi ystävien tapaaminen kahvilassa iltaisin tai kirjojen lukeminen viikonloppuna?

Toinen järkytys iski, kun toinen tuttavani kertoi, että häntä on haukuttu toiminnastaan sosiaalisessa mediassa, koska hän hyödyntää some-kanavia työtehtäviensä menestyksellisempään hoitamiseen, omalla erinomaisella otteella. Hän on sosiaalinen ja vuorovaikutteinen verkostonsa kanssa. Häntä on uhkailtu varoituksilla, koska hän bloggaa vapaa-ajallaan (luo asiantuntijabrändiä itselleen). Työnantajan täytyisi saada lukea työntekijän henkilökohtaisen blogin jokainen uusi bloggaus, ennen kuin se julkaistaan.

Kolmas järkyttävä tarina oli yrityksestä, jossa kukaan ei saa hyödyntää sosiaalista mediaa työssään, koska yhteistä linjaa ei löydy. Vuoden verran on palaveerattu siitä, miten somessa olisi hyvä toimia. Koska mielipiteitä on monia, on päätetty ettei mitään saa tehdä. Merkillistä toimintaa, sanon minä. Missä on johtajan ammattitaito ja rohkeus edistää asioita työpaikalla?

somekielto

Jos tunnistat itsesi näistä järkyttävistä  tarinoista, teethän palveluksen itsellesi ja yrityksesi työntekijöille: hyväksy uusi aikakausi. Sosiaalinen aikakausi ei katoa. Se kehittyy valtavin askelin jatkuvasti. Tutustu asiantuntijan kanssa sosiaalisen median ja blogien hyötyihin.

Ja se tärkein: ethän puutu työntekijän vapaa-ajalla tapahtuvaan sosiaaliseen toimintaan. Älä myöskään vaadi, että työntekijä jakaa työnantajan määräämiä viestejä henkilökohtaisten some-kanaviensa kautta. Voit toivoa, että hän tekisi näin, voit innostaa häntä tähän, mutta et voi vaatia.

Parasta on, kun työpaikalla vallitsee avoin, positiivinen, kannustava, innostava ja rohkaiseva ilmapiiri, johtamistyyli ja toimintatapa. Parasta on, kun työntekijät saavat hyödyntää sosiaalista mediaa ja blogeja, omalla äänellään ja omalla sisällöllään.

Älä lannista ihmisiä, vaan kehu, kiitä, rohkaise ja innosta!

(Nämä ovat tositarinoita. En voi kertoa ihmisten tai yritysten nimiä ymmärrettävistä syistä.)

2 kommenttia artikkeliin ”Järkyttävä somekielto / pakotettu työntekijälähettilyys

Kommentointi on suljettu.